Korkein oikeus antoi merkittävän ennakkoratkaisun itsekriminointisuojasta veropetosasiassa (KKO 2024:39)
Itsekriminointisuojasta uusi tulkinta ratkaisussa KKO 2024:39
Korkein oikeus antoi 13.6.2024 yhden merkittävimmistä ratkaisuistaan 2000-luvulla, mitä tulee eurooppalaisten keskeisajatusten soveltamiseen kotimaisessa rikosprosessissa (KKO 2024:39). Kysymys on oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämisessä (itsekriminointisuoja).
Korkein oikeus antoi 13.6.2024 yhden merkittävimmistä ratkaisuistaan 2000-luvulla, mitä tulee eurooppalaisten keskeisajatusten soveltamiseen kotimaisessa rikosprosessissa (KKO 2024:39). Kysymys on oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämisessä (itsekriminointisuoja).
A oli tuonut yhdessä kahden muun tekijän kanssa nuuskaa Ruotsista lähes 54 kiloa yli sallitun tuontirajan. Kyse oli paitsi salakuljetuksesta myös siitä, oliko A:lla katsottava olleen velvollisuus antaa veroilmoitus nuuskasta veropetostuomion uhalla. Valmisteverotuslaki sinänsä pitää sisällään ilmoitusvelvollisuuden myös nuuskan kohdalla, kun maahan tuodaan yli tuontirajan mukaisia määriä.
A tuomittiin niin salakuljetuksesta kuin veropetoksesta sekä käräjä- että hovioikeudessa. Korkeimmassa oikeudessa A haki muutosta hovioikeuden ratkaisuun tekijäkumppanuudesta. Veropetoksen A myönsi. Sanotusta huolimatta korkein oikeus vapautti A:n veropetosta koskeneesta syytteestä perustellen asiaa itsekriminointisuojan merkityksellä. Vaikka A ei ollutkaan epäiltynä rikoksesta vielä nuuskaa maahan tuodessaan, veroilmoituksen antaminen nuuskasta (eli tämän vero-oikeudellisen ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen) olisi tarkoittanut jutun olosuhteissa itsensä ilmiantamista salakuljetusrikoksesta. Kenelläkään ei ole järjestelmässämme velvollisuutta ilmiantaa itseään rikoksesta. Tämän vuoksi A:n toimintaa olla jättämättä veroilmoitusta nuuskasta ei voitu pitää rangaistavana.
Korkein oikeus muutti nyt käsillä olevassa asiassa vahvennetussa jaostossa aiempaa tapauksessa KKO 2013:2 omaksuttua linjausta, jossa itsekriminointisuojan katsottiin ulottuvan vain sellaisiin tilanteisiin, joissa rikosasia oli jo vireillä – ei siis sellaisiin ilmoitustilanteisiin, joissa henkilö lakisääteisen veroilmoituksen antamalla ilmiantaisi itsensä suoraan muusta rikoksesta (vrt. KKO:2013:2 ja Ks. KKO:2014:67). Vanhaa oikeuskäytäntöä eli vuoden 2013 linjausta oli jo aiemmin kritisoitu oikeuskirjallisuudessa (ks. tältä osin muun ohella OTT, VT, KTM Mikko Laapas: Itsekriminointisuoja vero-oikeudessa – erityisesti tehokkaan verotusmenettelyn sekä perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, Kauppakamari 2022).
Korkeimman oikeuden tuoreella ratkaisulla tulee olemaan suuri merkitys sille, miten itsekriminointisuojan saamisen edellytyksiä eri viranomaismenettelyissä – ja erityisesti verotusmenettelyssä – tullaan myöhemmin tulkitsemaan.
Korkeimman oikeuden tuoreella ratkaisulla tulee olemaan suuri merkitys sille, miten itsekriminointisuojan saamisen edellytyksiä eri viranomaismenettelyissä – ja erityisesti verotusmenettelyssä – tullaan myöhemmin tulkitsemaan.
Toimistomme avustaa mielellään kaikissa verorikosasioihin liittyvissä tapauksissa. Meihin voit ottaa yhteyttä luottamuksellisesti ja matalalla kynnyksellä. Yhteystiedot löydät täältä.
